Taiteilijat tekevät usein elämästään – ja puutarhastaan – taidetta. Jyväskyläläinen taiteilija Urho Lehtinen (1887–1982) eli samalla tavalla. Keski-Suomen museoon on tallennettu Urho Lehtisen laaja taideteoskokoelma, joka sisältää noin 1 700 kirkkomaalausluonnosta.
Jyväskylän Älylän alueella asunut Urho Lehtinen oli myös innokas puutarhanhoitaja. Punaiseen, lautavuorattuun Pälvelän taloon Keljokadulle 1920-luvulla muuttaneelle taiteilijalle luonto ja oma puutarha olivat suuri inspiraation lähde. Lehtisen ahkerointi kasvien parissa johti kaupunkilaisten silmiä hivelevään lopputulokseen. Puutarhanhoito tarjosi maalauksen vastapainoksi sopivaa kunnon ylläpitoa ja mielenvirkistystä.
Taiteilija Urho Lehtinen puutarhassaan Pälvelän pihassa vuonna 1977. Kuvat: Anneli Lehtinen / Keski-Suomen museo.
Puutarhan tarkkailu ja päivittäiset puutarha-askareet rytmittivät koko Lehtisen perheen kevät- ja kesäpäiviä. Keväällä ensimmäisenä poistettiin luudalla vanhat lehdet ja neulaset istutuksista, ja lopuksi syyskesällä leikattiin ruskettuneet kukkavarret pois. Kesällä Urho aloitti aamunsa puutarhakierroksella, jonka aikana hän kasteli kukkia, karkotti rastaita ja nyppi kaalimatoja. Lasten apu rikkaruohojen kitkemisessä ja kastelussa oli tarpeen, erityisesti Lehtisen maalausmatkojen aikana.
Talon edessä oli kivikko, johon taiteilijan tytär Hilpi Hänninen muistelee isänsä hankkineen vuosien mittaan uusia kasvilajeja eri puolilta Suomea. Siellä kasvoi muun muassa unikkoja, harmaalehtistä ja valkokukkaista Aunuksen tähtisipulia (pallomehipartaa), keltakukkaista ja vaaleanpunakukkaista maksaruohoa ja edelweissia. Pihasta löytyi lisäksi kolme isoa kukkapenkkiä, joissa kasvoi eri aikaan kesästä kukkivia lajeja. Villiviini peitti vähitellen koko talon seinän vihreällä lehvistöllään.
Kauniina päivinä puutarhassa järjestettiin kahvihetkiä ja auringosta nautittiin puutarhatuolissa istuen tai huovalla makoillen. Kukkaloiston lisäksi puutarhassa kasvoi juureksia, vihanneksia ja maustekasveja. Pihassa oli myös puna- ja mustaherukkapensaita sekä karviaisia. Erityisesti omenapuista pidettiin hyvää huolta. Omenoita, juureksia, hilloja ja mehuja riitti myös talveksi.
Omenapuut olivat Urho Lehtiselle tärkeitä. Hänen kerrotaan sanoneen viimeisenä keväänään: ”Muuta en toivo kuin että saisin vielä kerran nähdä omenapuiden kukkivat.” Myös kukkapenkit saivat osansa huolenpidosta. Kuvat: tuntematon / Keski-Suomen museo.
Lehtinen osallistui Jyväskylän puutarhaseuran juurikaskilpailuun hyvällä menestyksellä ja hänet kutsuttiin Jyväskylän puutarhaseuran kunniajäseneksi.
Taideteoksissaan Urho Lehtinen hyödynsi lähimiljöötään: Korkeakosken ja Älylän lehtevää maisemaa ja näkymiä. Kotipihan kukkaloisto heijastui myös hänen kukka-asetelmamaalauksissaan.
Lehtinen on yksi Keski-Suomen museon valtakunnallisen tallennusvastuun kohteista. Teosten lisäksi hänen elämästään kertoo muun muassa kirjeaineisto sekä valokuvakokoelma.
Tiia Seppänen ja Virpi Mäkinen
Lähteet
Hänninen, Hilpi & Hirvi, Maija-Liisa (1987). Urho Lehtinen 1887–1982. Alvar Aalto –museon julkaisuja. Kirjapaino Kari Ky, Jyväskylä.
Lahti, Louna, Sironen, Esa & Markkanen, Jyrki (2007). Sinappiaurinko, Urho Lehtisen elämästä ja taiteilijuudesta. ER-Paino Oy, Lievestuore.
Jyväskylän taidemuseon kokoelmatiedot: http://www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/kokoelmat/0188
