Päivi Andersson

Jyväskylän Halssila – Aittorinne

Aittorinteen kerrostalolähiö sijaitsee Halssilan pientaloalueen länsireunalla jyrkässä, männikköisessä rinnemaastossa. 1960- ja 1970-luvun vaihteessa Ala-aitankadun, Väliaitankadun ja Yläaitankadun varsille rakennetut elementtikerrostalot ovat rakennusliikkeiden rakentamia ja arkkitehtuuriltaan yhtenäisiä.

Aittorinteen kerrostaloalue on lähiörakentamista, jossa avoin korttelipihaluonne korostuu luonnonläheisessä asuinympäristössä. Rakennustekniikan kehitys ja vuonna 1968 valmistunut Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan yhteinen yleiskaava mahdollistivat kaupungin leviämisen lähiöihin.  Aittorinteen ensimmäisen, vuoden 1950 asemakaavan mukaan alueelle suunniteltiin koulun rakentamista, mikä ei kuitenkaan toteutunut.

Jyväskylän kaupungin asemakaava-arkkitehdin Niilo Hartikaisen laatima Aittorinteen lähiön asemakaava vahvistettiin vuonna 1966 ja hänen tekemänsä lisäykset vuonna 1967. Vuonna 1972 vahvistettiin arkkitehti Antti Eskelisen suunnitelma Runkotien ja Ala-aitankadun risteyksen kerrostalotontille. Aittorinteen asuntoalue rakentui vähitellen vuosien 1967–1972 välillä keskimäärin kahden talon vuosivauhtia.  Asukkaitten kauppapalvelut olivat Vaajakoskentien varressa ja koulu Halssilassa. Julkisista palveluista päiväkoti ja palveluasunnot rakennettiin alueen laidalle 1990-luvun alussa.

Aittorinteen pihaympäristöt olivat kerrostalojen rakentamisen vaiheittaisuuden vuoksi pitkään laittamatta, mutta vähitellen ne saatiin taloyhtiöiden voimin kuntoon. Kulku- ja pysäköintipihojen asfaltointi siisti pihaympäristöjä, mutta lähimetsän ulkoilualueet haluttiin pitää luonnontilassa. Pihoille taloyhtiöt ovat tehneet istutuksia ja autojen pysäköintialueita. Maisemaa hallitsee edelleen luonnonmetsä ja jyrkkä männikkövaltainen rinnemaasto. 2000-luvulla pihojen laittaminen talkoilla on entisestään lisääntynyt. Kaupunkivihreän rakentamiseen on osallistunut osaltaan julkisten katujen ja rakennusten ympäristöissä myös Jyväskylän kaupunki.

Lähteet

Aittorinteen kerrostalolähiö sijaitsee Halssilan pientaloalueen länsireunalla jyrkässä, männikköisessä rinnemaastossa. 1960- ja 1970-luvun vaihteessa Ala-aitankadun, Väliaitankadun ja Yläaitankadun varsille rakennetut elementtikerrostalot ovat rakennusliikkeiden rakentamia ja arkkitehtuuriltaan yhtenäisiä.

Aittorinteen kerrostaloalue on lähiörakentamista, jossa avoin korttelipihaluonne korostuu luonnonläheisessä asuinympäristössä. Rakennustekniikan kehitys ja vuonna 1968 valmistunut Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan yhteinen yleiskaava mahdollistivat kaupungin leviämisen lähiöihin.  Aittorinteen ensimmäisen, vuoden 1950 asemakaavan mukaan alueelle suunniteltiin koulun rakentamista, mikä ei kuitenkaan toteutunut.

Jyväskylän kaupungin asemakaava-arkkitehdin Niilo Hartikaisen laatima Aittorinteen lähiön asemakaava vahvistettiin vuonna 1966 ja hänen tekemänsä lisäykset vuonna 1967. Vuonna 1972 vahvistettiin arkkitehti Antti Eskelisen suunnitelma Runkotien ja Ala-aitankadun risteyksen kerrostalotontille. Aittorinteen asuntoalue rakentui vähitellen vuosien 1967–1972 välillä keskimäärin kahden talon vuosivauhtia.  Asukkaitten kauppapalvelut olivat Vaajakoskentien varressa ja koulu Halssilassa. Julkisista palveluista päiväkoti ja palveluasunnot rakennettiin alueen laidalle 1990-luvun alussa.

Aittorinteen pihaympäristöt olivat kerrostalojen rakentamisen vaiheittaisuuden vuoksi pitkään laittamatta, mutta vähitellen ne saatiin taloyhtiöiden voimin kuntoon. Kulku- ja pysäköintipihojen asfaltointi siisti pihaympäristöjä, mutta lähimetsän ulkoilualueet haluttiin pitää luonnontilassa. Pihoille taloyhtiöt ovat tehneet istutuksia ja autojen pysäköintialueita. Maisemaa hallitsee edelleen luonnonmetsä ja jyrkkä männikkövaltainen rinnemaasto. 2000-luvulla pihojen laittaminen talkoilla on entisestään lisääntynyt. Kaupunkivihreän rakentamiseen on osallistunut osaltaan julkisten katujen ja rakennusten ympäristöissä myös Jyväskylän kaupunki.

Lähteet