Helppohoitoisia kukkapenkkejä, hyötykasveja, puutarhakeinussa rentoutumista suihkulähteen solistessa taustalla ja isojen puiden suomaa helpotusta keskipäivän auringonpaahteeseen: löytyisikö näitä asioita unelmiesi puutarhasta? Vai tulisiko puutarhaistutusten reunustaman pihamaan antaa tilaa toiminnallisuudelle, johon kuuluvat lasten onnelliset kiljahdukset trampoliinilla sekä tiukat erät sulkapalloa tai frisbeetä? Tuosta pihasta, jossa voi ihmetellä vuodenaikojen vaihtumista, leikkiä lasten kanssa, viettää aikaa urheillen ja puuhastellen kasvien parissa, on syytä olla onnellinen. Jo pelkkä näkymä ikkunoista pihalle riittää usein tuomaan mielenrauhaa.
Puutarhasuunnitelmille on tyypillistä, että ne eivät aina toteudu ja että ne muuttuvat vuosien varrella. Puutarha elää siis vahvasti ajassa. Tänä päivänä puutarhatietoa on tarjolla lukemattomista eri lähteistä ja päänsä saa helposti pyörryksiin etsiessään omalle pihalle sopivia ratkaisuja. Uutuuksia tulee aina, mutta niiden sijaan voidaan pitäytyä myös perinteessä. Isot omenapuut, muut perinnekasvit ja pihakeinut voivat hyvinkin toimia yhdistävänä tekijänä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden toiveille. Talon luonne, asukkaiden persoonat ja lapsuusmuistot sekä elämäntilanteet voivat ohjata sitä, millaiseksi piha halutaan. Juuri nämä henkilökohtaiset asiat tekevät jokaisesta pihasta ja jokaisesta puutarhatarinasta erilaisen ja mielenkiintoisen.
Puutarhatarinoita –hankkeessa ollaan kiinnostuneita juuri tuosta yksityispihojen ja –puutarhojen monimuotoisuudesta kaupunkialueella. Tarinoiden toivotaan tuovan tietoa muun muassa siitä, millaisia puutarhamuistoja ihmisillä on, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tämän hetkiseen pihaan, millaisia tunteita liittyy puutarhan tapahtumien seuraamiseen tai millainen olisi unelmapuutarha. Hankkeen pilottialueena toimii Jyväskylän Halssila, joka tarjoaa pitkän ja monikerroksisen asuinhistoriansa vuoksi hyvän lähtökohdan tarinoiden taltioimiselle.
Ensimmäiset tarinat saatiin talteen toukokuussa hankkeen käynnistyksen yhteydessä Kivistön työväentalolla järjestetyssä avoimen tarinan työpajassa. Tarinoiden johdattelijana toimi tarinallistamisen ammattilainen Anne Kalliomäki Tarinakoneesta. Mukana oli kymmenkunta eri-ikäistä osallistujaa, jotka kirjoittivat kolme tarinaa: yksi muistojen puutarhasta, yksi arkisesta puutarhasta ja yksi unelmien puutarhasta. Tilaisuudessa syntyneet tarinat kuvaavat monille tuttuja tunteita. Tarinatyöpajasta kirjoitettiin juttu myös Keskisuomalaiseen (27.5.2016).
Tässä muutamia otteita illan aikana syntyneistä tarinoista:
Tajusin, että puutarhan kukat odottivat meitä Viherlandiassa, nurmikolla ei ollut edes voikukkia!
Lähdin kulkemaan puutarhassa ja keräsin voikukkia ja monenlaista luonnonmateriaalia, joilla tein ruokaa leikkimökissä. Näin, miten eri väreistä sai hienoja ruokia. Voikukista voita, piharatamoista spagettia, jäniksenpapanoista lihapullia, omenapuun kukista vaniljajäätelöä.
Siemenet ovat nousseet sirkkalehdille, miksi kasvu pysähtyy nyt? Verenpisarat kellarissa homehtuivat ja kuolivat, pääsi melkein itku kun olivat niin vanhoja. Mutta ei surra, kasveja saa uusia. Kaikella on aikansa, verenpisaroillakin.
Minun unelmieni puutarhassa kaikilla ihmisillä olisi mukavaa.
Hankekumppaneilla oli mahdollisuus tutustua Halssilaan paremmin kävelykierroksilla, joista ensimmäinen järjestettiin heinäkuussa Vanhaan Halssilaan. 1900-luvun alkupuolella rakennetun alueen rinnemaaston eri-ikäiset ja toisistaan poikkeavat talot rehevine pihapiireineen sekä kapeat kujat tekevät Vanhasta Halssilasta omaleimaisen.
Kapeat puiden reunustamat kujat ovat tyypillisiä Vanhalle Halssilalle.
Kuva: Virpi Mäkinen / Keski-Suomen museo.
Toinen kävely suuntautui elokuussa Tuohimutkaan, joka on pääsääntöisesti 1940–1950-luvuilla rakennettu rintamamiestaloalue. Suurin osa talojen tonteista on tasaisia ja pihat hyvin hoidettuja. Suuria omenapuita on paljon. Tuohimutkassa pääsimme vierailemaan kolmella erityyppisellä pihalla: kanalan omistajan pihassa, hyötykasvipuutarhassa ja lapset huomioon ottavalla pihalla. Molempien kävelyiden aikana näkyi kodikkaita pihoja ja hienoja puutarhoja, joiden synty- ja kasvutarinat kiinnostavat museota. Alueilla liikuttiin Halssilan asukasyhdistyksen puheenjohtajan Juha Sirkan johdolla.
Tuohimutkassa on hyvin säilyneitä jälleenrakennusajan puolitoistakerroksisia taloja.
Kuva: Pirjo Sojakka / Keski-Suomen museo.
Jokaisella meistä on puutarhatarinoita kerrottavaksi ja Puutarhatarinoita -hanke on kiinnostunut juuri sinun tarinoistasi. Oli talosi sitten vanha tai uusi, oletpa puutarhaharrastaja tai et, nyt kannattaa tarttua tilaisuuteen ja tallentaa omat tarinasi. Tarinoita kertoessasi voit pysähtyä muistelemaan menneitä, pohtimaan nykyisyyttä tai heittäytyä unelmoimaan tulevasta.
TERVETULOA PUUTARHATARINOIDEN PARIIN!
