Päivi Andersson

Mitä tarkoittaa Kansallinen kaupunkipuisto?

Kansallisen kaupunkipuiston käsite määritellään maankäyttö- ja rakennuslain 68 §:ssä (132/1999). ”Kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- ja luonnonmaiseman kauneuden, luonnon monimuotoisuuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien, kaupunkikuvallisten, sosiaalisten tai virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto. ” Tällaisessa puistossa voi olla kunnan, valtion ja yksityisten omistamia alueita ja rakennuksia. Päätös perustamisesta on vapaaehtoinen. Tavoitteena on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana, eheänä kokonaisuutena kaupunkilaisia varten. Kansalliset kaupunkipuistot ovat osa kestävää kaupunkisuunnittelua ja kaupunkirakentamista.

Esikuvina ovat ulkomaiset esimerkit. Ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto on perustettu vuonna 1995 Ruotsin Tukholman, Solnan ja Lidingön kuntien alueelle. Suomessa kansallisista kaupunkipuistoista tunnetuimpia ovat Hämeenlinnassa, Porissa ja Heinolassa toimivat puistot, jotka on perustettu vuosina 2001-2002. Kaupunkipuistojen perustaminen on ollut Suomessa mahdollista vuonna 2001 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain myötä. Puistoja voivat olla käytöltään muuttuneet entiset satama- ja teollisuusalueet, vanhat puukaupunkikeskustat sekä vaikkapa kasarmialueet, jotka halutaan liittää paremmin osaksi ympäröivää kaupunkialuetta ja sen virkistysympäristöjä. Kotkan kansallinen kaupunkipuisto vuodelta 2014 on Suomen seitsemäs kaupunkipuisto. Edellä mainittujen lisäksi kaupunkipuistoja on Hangossa, Porvoossa ja Turussa. Verkostoa on tarkoitus laajentaa vielä muutamalla kaupungilla. Eurooppalaisen puistoperinteen verkosto (EGHN) kokoaa eurooppalaiset kansalliset kaupunkipuistot.

Jyväskylän Halssilan Jyväsjärven rantaa Aittokujan päästä. Kuvannut Päivi Andersson 2016, Keski-Suomen museo.

Jyväskyläänkin pohdittiin kansallisen kaupunkipuiston perustamista 2000-luvun alkupuolella

Jyväskylään, Säynätsaloon, Muurameen ja Toivakkaan oltiin suunnittelemassa vuosina 2007-2008 Pohjois-Päijänteen kansallisen kaupunkipuiston perustamista. Kaupunkipuiston teemoiksi hahmotettiin 1) Jyväskylän kouluhistoria, 2) Moderni arkkitehtuuri ja 3) Vuoret ja järvet. Jyväskylän kaupunkirakennepalvelut teki esiselvityksessä laajaa yhteistyötä Keski-Suomen liiton, seudun kuntakaavoittajien ja ympäristöasiantuntijoiden sekä Keski-Suomen museon rakennustutkimuksen kanssa selvitettäessä edellytyksiä perustaa kaupunkipuisto Jyväskylään ja sen seutukunnan alueelle.

Kouluhistoriassa korostettiin Jyväskylän merkitystä suomenkielisen koululaitoksen synnyttäjänä ja erityisesti Jyväskylän seminaarin ja lyseon historian näkymistä kaupunkihistoriassa. Modernin arkkitehtuurin kohdealueena Jyväskylän ja Säynätsalon sekä Muuramen kohokohtina nähtiin lukuisat arkkitehti Alvar Aallon työt. Vuoret ja järvet kuvaavat Päijänteen jylhiä vuorimaita rantamaisemineen ja vesistöön liittyvää kulttuurihistoriaa, josta vanhat saaristoyhdyskunnat, huvilat 1800-luvun lopulta, kalastus, vesiliikenne ja satamaympäristöt kertovat.

Kaupunkipuiston esiselvityksen laati maisema-arkkitehtiopiskelija opinnäytetyönä. Pohjois-Päijänteen kaupunkipuistoon hahmotettiin kuuluviksi Jyväskylän järvistä Alvajärvi, Palokkajärvi, Tuomiojärvi, Jyväsjärvi ja Päijänne. Suunnitellulle kaupunkipuistoalueelle sijoittuisi Päijänteen rantakuntien rakennettuja ympäristöjä, valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita rakennettuja ympäristöjä, muinaismuistoja, Natura 2000-verkoston kohteita, luonnonsuojelualueita, arvokkaita kallioalueita, Jyväskylän viherosayleiskaavan luonnonsuojelukohteita ja lintujen suojelualueita. Tärkeitä olivat alueen sisäiset yhteydet sekä kohteiden ja palveluiden saavutettavuus niin autolla, veneellä, pyöräillen kuin jalkaisin, kesällä ja talvella. Kaupunkipuistoon suunnitelluilla virkistys- ja matkailutapahtumilla ja ympäristöjen kunnostussuunnitelmilla haluttiin nostaa esille ympäristöarvoja ja kaupunkitilan haltuunottoa kaupunkimaisesti suunniteltaessa ja rakennettaessa. Samalla asukkaita ja asukasyhdistyksiä pyydettiin mukaan miettimään yhteistä ympäristöä.

Päijänteestäkö biosfäärialue?

Samanaikaisesti oli käynnissä Keski-Suomen ympäristökeskuksen ja Hämeen ympäristökeskuksen tutkimus Päijänteen biosfäärialueen perustamiseksi osana laajempaa eurooppalaista yliopisto-ja oppimisympäristötyötä. Biosfäärialuetoiminta perustuu UNESCOn Man and the Biosphere (MAB) –tiedeohjelmaan, jonka mukaan biosfäärialueella edistetään kestävää kehitystä, suojellaan luonnon monimuotoisuutta ja tuetaan tutkimusta, tiedonvaihtoa ja ympäristökasvatusta eri maiden välillä. Vastaavia alueita Suomessa ovat Pohjois-Karjalan biosfäärialue (1992) ja Saaristomeren biosfäärialue (1994). Päijänteen määrittelyä biosfäärialueeksi tutkitaan edelleen, sillä päätöstä biosfäärialueeksi ei vieläkään ole tehty rantakunnissa mm. joidenkin maanomistajien vastustuksen takia. Myös rahoituspohja matkailun edistämiseksi ja ympäristönhoidon ja palvelurakenteiden ylläpidolle on puuttunut. Päijänteen alueella jo olevat Leivonmäen, Isojärven ja Päijänteen kansallispuistot muodostavat perustan biosfääriyhteistyölle ja järvimatkailun kehittäminen kiinnostaa myös kuntia ja niiden kehitysyhtiöitä, matkailualan yrityksiä sekä kyläyhdistyksiä.

Jyväskylän Rantaraitti Ainolan kohdalla. Kuvannut Päivi Andersson 2012, Keski-Suomen museo.

Kaupunkipuisto kaupunkilaisten elinympäristönä

Jyväskylän seudun kansallinen kaupunkipuisto muodostuisi tiiviisti rakennettuun kaupunkiympäristöön, jossa keskeisinä elementteinä toimisivat Jyväskylän satama ja Lutakon entinen teollisuusympäristö, Vaajakosken entiset SOK:n tuotantotoiminnan ja asumisen jäljiltä säilyneet teollisuusympäristöt sekä Säynätsalon Enso Gutzeitin puunjalostusteollisuuden synnyttämä teollisuusperintö. Myös modernin rakennusperinnön arvoalueita on alueella runsaasti, kuten arkkitehti Aallon Säynätsalon kunnantalo, arkkitehti Wivi Lönnin Haikan asuntoalue, SOK:n funkisarkkitehtien kerrostalotuotanto ja 1900-luvun eri kausien tyypillisestä pientalorakentamisesta kertovat ympäristöt Vaajakoskella.

Moderni kaupunkisuunnittelu on usein tiiviistävää täydennysrakentamista korkeine kerrostaloineen, betoniautokansineen ja keskelle asutusta rakennettuine lähipalveluineen. Liikekeskustat ja asuinalueet liitetään yhteen auto- tai junaliikenneyhteyksin, jolloin puistoalueet, luonto ja vanhat puutaloalueet joutuvat usein väistymään. Uudiskorttelit maanalaisine tiloineen ja voimakkaasti saneerattuine vanhoine rakennuksineen voivat olla arkkitehtonisesti perusteltuja kaupunkikeskittymiä, mutta luonto- ja kulttuuriympäristöt eivät aina tällaisissa kaupungeissa ja rakennetuissa ympäristöissä saa elintilaa. Kansallisten kaupunkipuistojen perustamisen taustalla ovatkin vanhojen historiallisten kaupunkiperinteiden, rakennusperinnön kulttuurihistorian arvostamisen ja luonnon kunnioittamisen teot ja toimintatavat. Vanhat historialliset puistot ja puutarhat löytyvät tällaisten alueiden ydinalueilta. Kansallisen kaupunkipuiston kehittämisen ja erityisarvojen hoidon periaatteet määritellään kunnan laatimassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa, jonka ympäristöministeriö vahvistaa. Jyväskylässä ei kansallista kaupunkipuistoa ole eikä näin muodoin ole kunnan laatimaa, ympäristöministeriön vahvistamaa hoito- ja käyttösuunnitelmaakaan.

Hiihtäjiä Jyväsjärvellä talvella 2013, Kuvannut Päivi Andersson, Keski-Suomen museo.

Jyväskylän kaupungin vihersuunnittelu kaupunkipuistohaaveiden jälkeen

Kansallisen kaupunkipuiston sijasta Jyväskylässä aloitettiin kaupunkirakennepalveluiden maisema-arkkitehdin johdolla kaupungin henkilöstöä ja kaupunkilaisia osallistanut Jyväskylän kaupungin viheraluepolitiikan ja viherosayleiskaavan luonnoksen teko. Kehittämistyössä 2010-luvulla on painottunut erityisesti koko kaupungin viherverkon turvaaminen yleiskaavalla ja nykyisen tiivistyvän keskustan viheralueet eli Kehä Vihreä, johon kaupunkipuistoselvitys erityisesti vaikutti. Käytännössä se tarkoitti sitä, että Jyväskylään, Säynätsaloon, Korpilahdelle ja Muurameen perustettujen puistojen, metsien, liikunta-alueiden, luonnonsuojelualueiden ja muun kaupunkivihreän merkitys kaupunkikuvassa selvitettiin. Jyväskylän kaupunki alkoi myös johdonmukaisesti ja suunnitelmallisesti hoitaa osaa näistä alueista niiden ominaispiirteiden mukaisella tavalla. Esimerkiksi Jyväsjärven Rantaraitti ja Päijänteen kehityshankkeet ovat osa tätä kehitystyötä pitkälle 2010-luvulle. Rakennetun kulttuuriympäristön hoito on kytkeytynyt tähän kaupunkikehitykseen vain vähän, koska rakennusperinnön kunnostaminen on ollut kaupungille suhteellisen kallista ilman erityistä yrityksiltä tai valtiolta saatua taloudellista tukea. Kaupunkipuistojen arvostamisen juuret ovat asuinalueiden viihtyisyyden ja asukkaiden elämäntavan mukaisten valintojen turvaamisessa. Jyväskylän kaupunkistrategiassa vuodelta 2016 korostuu edelleen tämä kunnioitettava tavoite luoda asukkaille heidän arvojensa mukaista ympäristöä.

LÄHTEET

Puutarhatarinoita-sivusto kerää tietoa kaupunkialueiden yksityisistä pihoista ja puutarhoista.

Pin It on Pinterest