Vanhan Halssilan sydämessä Jänönkujalla sijaitsee talo, jonka suojaisalla pihamaalla vaalitaan kukkia antaumuksella. Leenan ja Martin puutarha suorastaan tulvii niitä. Keväällä helmililjat, narsissit, mukulaleinikit ja kiurunkannukset avaavat kukkaloiston, joka jatkuu myöhäiseen syksyyn. Viimeisimpinä kukkivien daalioitten hehku sammuu vasta yöpakkasiin.

Leenan ja Martin puutarha kukkii keväästä myöhäiseen syksyyn. Puutarhaa elokuussa 2017. Kuva: Pekka Helin, Keski-Suomen museo.

Leenasta ja Martista sukeutui kotipuutarhureita vuonna 1994 tehtyjen talokauppojen myötä. Kerrostaloelämää viettänyt, tuolloin viisikymppinen pariskunta päätyi vanhan talon ja hoitamattoman puutarhan omistajaksi. ”Pihassa oli vain autopaikat kahdelle autolle”, Martti kertoo. ”Ensimmäiseksi ne poistettiin. Tässä pihassa ei ole koskaan sen jälkeen säilytetty autoa.” Tontin laidalla olevaan autotalliin pääsee ajamaan suoraan kadulta, joten puutarhan porttia ei auton vuoksi availla.

Portti puutarhaan. Kuva: Pekka Helin, Keski-Suomen museo.

Ensimmäiset vuodet omakotiasujina vierähtivät Leenalta ja Martilta taloa laittaessa. Kun se oli saatu mieleiseksi, käännettiin katse pihapiiriin, joka kivien lomassa puski valtoimenaan vuohenputkea ja nokkosta. Talo oli alkujaan nimetty Louheksi, mikä kuvastaa sen sijaintia louhikkoisessa maastossa. Puutarhaa ryhdyttiin rakentamaan vähin erin. Tontilla kasvaneet ränsistyneet omenapuut ja marjapensaat hävitettiin. Kukkia istutettiin aluksi laatikoihin, ja pian oltiin jo suunnittelemassa istutusalueita. Ensimmäinen oikea kukkapenkki syntyi autotallin edustalle. Istutukset levisivät ja laajenivat ympäri pihapiiriä. Leena ja Martti huomasivat huhkivansa puutarhatöissä kaiken liikenevän vapaa-aikansa. Kokemus karttui yritysten ja erehdysten myötä. Vääriin paikkoihin istutettuja kasveja jouduttiin siirtelemään, ja jotkin lajit eivät viihtyneet paikalla lainkaan. Vähitellen puutarha kuitenkin alkoi kukoistaa, ja tulos miellytti silmää enemmän ja enemmän. Louhikko muuntui kukkivaksi puutarhaksi. Kauneutta rakastavana esteetikkona Leena on alusta pitäen suosinut pihallaan koristekasveja. ”Kasvattakoot vihanneksia ne, jotka siitä leipänsä saavat”, hän toteaa. Pieniä kokeiluja Leena sentään tekee hyötykasveillakin. Uusin tulokas istutuslaatikossa pihan laidalla on köynnöspinaatti.

1930-luvulla otetusta kuvasta selviää, miksi talo nimettiin Louheksi: tontti oli yhtä louhikkoa. Kuva Leenan ja Martin kokoelmasta.

Leena ja Martti alkoivat istuttaa pihalleen kukkia 1990-luvun lopulla. Kuva Leenan ja Martin kokoelmasta.

Kukat ja muut koristekasvit ovat puutarhassa etusijalla. Kuva: Pekka Helin, Keski-Suomen museo.

Keräilyä harrastava pariskunta on somistanut puutarhansa viehättävillä esineillä. Vanhoja, ruostuneita työkaluja, myrskylyhtyjä, keittiövälineitä ja muita silmää miellyttäviä tavaroita on koottu autotallin seinälle, ja niitä on sijoiteltu taiten eri puolille puutarhaa. Pioneja pitävät ryhdissä hevosenkengistä ja harjateräksestä hitsatut tuet. ”Ne ovat kauniit talvellakin, kuin taideteokset”, Leena toteaa. Jänishahmoja pihalla on tietenkin monia, Jänönkujalla kun ollaan. Leena on kirjoittanut kivillä, puunkarahkoilla ja muilla luonnonmateriaaleilla pieniä tarinoita puutarhaansa. Kasvihuoneen kulmalla ilveilee käkkyräisestä juurakosta tehty peikko, joka öisin kerää käpyjä koreihinsa – näin on aikanaan kerrottu lapsenlapselle. Siilin taloon kuljetaan vanhasta uuninluukusta. Kana on muninut kulhon täyteen munia, ja kumolleen kaatuneesta rautapadasta valuu maahan ruostuneita pultteja.

Pupuja piileskelee Jänönkujalla eri puolilla puutarhaa. Kuva Leenan ja Martin kokoelmasta.

Siilin talo. Kuva: Pekka Helin: Keski-Suomen museo.

Punaiseksi maalatut rakennukset kehystävät runsasta ja rehevää puutarhaa. Sievä valkoinen säleaita portteineen toistaa rakennusten ikkunanpokien väriä ja rajaa tonttia kadun puolelta. Jyrkässä rinteessä kohoavat naapuritalot luovat pihapiiriin perihalssilalaista tunnelmaa. Vesi solisee suihkukaivossa, joka on asennettu pihan nurkalla olevaan luonnonlähteeseen. Aikanaan lähteestä ovat hakeneet talousvetensä myös lähinaapurit. ”Sitten kun kovalla sateella tuli tulvat, niin tänne virtasi naapureitten kellareista perunatkin”, Martti kertoo kuulleensa vanhoilta naapureilta.

Kaarevareunaisten kukkapenkkien ja pensasryhmien väleissä nurmikoilla risteilee laatoitettuja polkuja, jotka johdattelevat puutarhan erilaisiin ”huoneisiin” ja levähdyspaikkoihin: leikkimökille, huvimajalle, patiolle, liiterille, kasvihuoneelle, edesmenneitten kissojen muistolehtoon… Pensaitten ja perennojen väleihin on kylvetty kesäkukkia, ja niitä on istutettu erilaisiin astioihin. Köynnökset kiipeilevät rakennusten seinillä, kehikoissa ja ruukkuihin työnnetyissä kepeissä. Leena antaa luonnonkukkien levitä puutarhassaan. Puna-ailakkien siemenkodat hän rikkoo ja levittää niiden sisällön pitkin pihapiiriä: ”Se tekee miljoona siementä siihen pallukkaansa, ja minä aina viskon niitä tänne, että kasvakaahan nyt missä haluatte.”

Nyt eläkkeellä oleva pariskunta viihtyy puutarhassaan usein aamusta iltaan. Puuhaa riittää: Leena suunnittelee ja Martti toteuttaa. Muutama vuosi sitten Leena näki lehdessä kauniit puiset puutarhaportit. ”Sanoin, että haluan tuollaiset”, hän muistelee. ”Onnistuu”, oli Martti todennut siihen ja lähtenyt saman tien tarvikeostoksille. Pian puutarhan yläosaan saattoi kulkea kahden köynnösten somistaman portin kautta. Puutarhatöissä pariskunnan työnjako on selkeä: Martti leikkaa nurmikot, kerää kotilot – ne ovat Halssilan puutarhoissa suoranainen vitsaus nykyään – ja tekee raskaammat työt, Leena sommittelee ja hoitaa istutukset. Kasvihuoneessa hän esikasvattaa ja koulii keväisin taimet. Sinne myös nostetaan versomaan kellarissa talvehtineet daaliat ja verenpisarat.

Autotallin seinälle on sommiteltu myrskylyhtyjä ja muita ruostuneita esineitä. Rakennuksen kupeessa olevaan luonnonlähteeseen on asennettu pieni suihkukaivo. Kuva: Tiina Martin.

Leena tahtoi puutarhaan puiset portit ja sai ne. Kuva: Pekka Helin, Keski-Suomen museo.

Leenan ja Martin puutarha on toiminut monien kesäisten juhlien näyttämönä. Siellä on vietetty niin häitä kuin syntymäpäiviäkin. Tähän mennessä suurin tapahtuma on ollut leikkimökin avajaisjuhla heinäkuussa 2007. Silloin paikalla oli viitisenkymmentä kutsuvierasta.

Vuonna 2007 valmistunut leikkimökki vihittiin käyttöön juhlallisin menoin. Kuva Leenan ja Martin kokoelmasta.

Toimelias pariskunta osaa toisinaan myös vain oleilla ja nauttia kauneudesta ympärillään. ”Päivän paras hetki on usein se, kun otan aamulla toisen kupin kahvia ja tulen juomaan sen tänne puutarhaan”, Martti kertoo. ”Kyllä tämä on niin ihana paikka, että lähden täältä vain jalat edellä”, toteaa Leena.

Kesäkukat ja köynnökset täydentävät puutarhan kukkaloistoa. Puutarhaa kesällä 2007. Kuva Leenan ja Martin kokoelmasta.

Kellarin katto ei enää kasva nokkosta ja vuohenputkea, niin kuin alkuaikoina. Kuva: Tiina Martin.

Kirjoittanut Tiina Martin