Halssilanmäelle valmistui vuonna 2011 rivitalo, josta Marika ja Arto olivat varanneet mieleisensä asunnon. Heti muutettuaan pariskunta alkoi rakentaa puutarhaa pihalleen. Marikalla oli sitä varten suunnitelmat jo valmiina, päässä ja paperilla.

Marika on suunnitellut rivitalon pihalle puutarhan, jossa jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu. Kuva Marikan kokoelmasta.

Rivitalon reunimmaisessa asunnossa yhtenäistä puutarhaa oli mahdollista jatkaa pieneltä takapihalta talon päätyyn ja etupihalle. Taloa ympäröi tuolloin autio hiekkatasanne, eikä lähellä kulkevalle tielle ollut minkäänlaista näkösuojaa. Pihan reunalta laskeutui tielle suurista kivenjärkäleistä tehty pengerrys. Oli Marikan idea käydä ensitöiksi sen kimppuun.

Nyt, vain kuusi vuotta myöhemmin, koko talo kätkeytyy kukkivan muurin taakse. Riippapihlajat, tyrnit, hanhikit, tuijat, rohtokatajat ja lukemattomat muut pensaat ja puut peittävät näkymän tielle. Ohikulkijat eivät saata arvata, että vasta muutama vuosi sitten talo seisoi paljaana kivitöyrään päällä. ”Kun toiset tekee kymmenen vuotta, meillä tehdään viikossa”, Arto toteaa. Kukkiva muuri herättää tielläliikkujissa ihastusta – yleensä kun vastaavanlaiset alueet jäävät koiranputkea työntäviksi joutomaiksi. ”Mutta tämänhän me itsekin näemme ensimmäiseksi, kun tulemme kotiin”, Marika perustelee työlästä mutta antoisaa projektiaan, johon myös naapurit lähtivät mukaan yksi toisensa jälkeen.

Pengerryksen istutusten jälkeen rakennettiin takapihan, talon päädyn ja etupihan kattava tyylikäs, harmoninen puutarha. Kasvit ovat huomattavan kookkaita puutarhan nuoreen ikään nähden. ”Nämä kasvit vaan kasvaa, ne on hölmöjä”, Marika hämmästelee itsekin pihansa rehevyyttä. Erikorkuisiin kivialtaisiin sijoitettujen kasviryhmien väleissä kuljetaan kiveyksiä ja laatoituksia pitkin. Nurmikkoa täällä ei ole lainkaan. Tai hetkinen – lasitetulla terassillahan vihertää. ”Totta kai se on ihan feikki”, Marika toteaa tekonurmesta, joka tuntuu jalan alla mukavan pehmeältä, melkein aidolta. ”Se oli yksi pääsiäisen seutu, kun totesin, että meidän rairuoho tuli tänne.” Lasitettu terassi, jossa on Marikan ja Arton ainoa ”nurmikko”, onkin tuulisella mäellä tarpeen ja käytössä tämän tästä.

Marika ja Arto ovat lyhyessä ajassa pukeneet päätyasunnon pihamaan tyylikkääseen asuun. Kuva: Pekka Helin, Keski-Suomen museo.

Marika on pariskunnasta se, joka suunnittelee ja ideoi. Puoliso on sitten mukana käytännön toteutuksessa.”Olen puutarha-apuri”, Arto kiteyttää roolinsa vaatimattomasti. Marikalta eivät ideat lopu. ”Ne tulee omasta päästä. Kun pää on semmonen hullunmylly”, hän nauraa. Kasvit ovat Marikan ja Arton puutarhassa ehtineet jo vaihtaa paikkaansa useaan otteeseen. Rakenteita on purettu ja muuteltu, ja uusia sommitelmia, vesiaiheita ja koristeita on syntynyt. Pihalla on aina jokin projekti meneillään. ”Mies joskus toivoo, että voisko olla taas purkamatta jotakin kohtaa. Tai sitten kun se tulee jostakin, niin se huomaa että vaimo on taas saanut jonkin idean”, Marika kertoo.

Iltojen pimetessä puutarhan valtaa jälleen uudenlainen, kiehtova tunnelma. Eri puolille puutarhaa sytytetään valoja, ja myös vesiaiheet valaistaan. Kuva Marikan kokoelmasta.

Esteettisyys on Marikalle puutarhassa kaiken a ja o. Hän kertoo toisinaan seisovansa pitkäänkin vain katselemassa pienellä pihallaan avautuvia näkymiä. Puutarha tulvii vihreän eri sävyjä ja monenlaisia lehtimuotoja. Esimerkiksi pihlajan ja katajan erilaisia lajikkeita on lukuisia. Vihreää taustaa vasten nousevat kauniisti esiin toisiinsa sointuvien perennojen ja kesäkukkien värit. ”Vaikka täällä on pääsääntöisesti vihreää, niin silti siinä on ne vihreän vaihtelut. Tämä ei ole koskaan karu”, Marika toteaa. Puutarhakasveista pääosassa ovat koristelajit, mutta toki kulinaristipariskunnan pihalta löytyy myös suuhunpantavaa. Arto kasvattaa kasvihuoneessa yrttejä: timjamia, salviaa, erilaisia basilikoja, pippuriyrttiä. Pation vieressä kasvavan omenapuun oksia ohjaillaan taipumaan niin, että hedelmiä voi kätevästi poimia patiolla istuskellessa.

Ääniä ja tuoksuja ei tässä puutarhassa ole myöskään unohdettu: vesi solisee ja pulppuilee useissa Marikan suunnittelemissa vesiaiheissa, ja laventelit tuoksuvat houkutellen perhosia ja mehiläisiä. Laventelit ovatkin yksi pariskunnan ehdottomista suosikeista. Pieniä laventelintaimia ostetaan keväisin laatikkokaupalla, ja pikkutaimet istutetaan laakeisiin astioihin. Kesän myötä ne tuuheutuvat ja tuottavat iloa pitkälle syksyyn. ”Tupsulaventeli on aivan ihana, ja hirveän kiitollinen. Minusta se on tosi kaunis”, Marika toteaa. Keittiömestarina Arto hyödyntää laventelia myös kokkailuissaan, esimerkiksi kasvisvartaissa.

Pienen puutarhan kasvit on istutettu kivialtaisiin ja kookkaisiin ruukkuihin. Etualalla yksi pariskunnan suosikeista: tupsulaventeli. Kuva Marikan kokoelmasta.

Takapihalle johtava polku saa aikaan ”pakkorauhoittumisen”. Kuva: Pekka Helin, Keski-Suomen museo.

Kasvien rinnalla Marikan ja Arton pihalla ovat selvästi pääroolissa myös kivet. Niitä on valtavasti. ”Olen kivifriikki”, Marika tunnustaa. ”Ja jokainen kivi on tänne täräytetty omin käsin.” Vain talon päädyssä kuntan keskellä kiemurteleva laattakivipolku on ammattilaisten asentama. ”Tässä polussa on ideana se, että kun tästä tulee, niin se saa aikaan pakkorauhoittumisen”, työelämässään kiireinen Marika sanoo. Puutarha tarjoaa kaivattua vastapainoa työlle. ”Tämä on minun henkireikä”, hän toteaa.

Lomillaan pariskunta viihtyy paljolti pihallaan. ”Mehän ollaan aina juhannus kotona. Miksi me tästä lähdettäisiin pois? Tämähän on aivan mahtava”, Marika toteaa. Ja huonolla kelillä voi aina vetäytyä lasitetulle terassille, jonne puutarhan vehmaus tulvii joka puolelta.

Kirjoittanut Tiina Martin