Tuohimutkalaisen rintamamiestalon pihalla kajahtaa ääni, jollaista ei kaupunkialueella nykyään usein kuule: täällä kiekuu kukko. Komean kiekaisuäänen omaa Unto, joka tepastelee kanaparvensa päällikkönä Päivin ja Jukan vuonna 2012 perustaman kanalan ulkotarhassa. Kun Tuohimutkaa 1950-luvulla rakennettiin, oli pihoilla käyskentelevä pienkarja tuiki tavallinen näky. Kanafarmareiksi ryhtyessään Päivi ja Jukka siis elvyttivät vanhan perinteen, joka ehti olla kadoksissa liki puoli vuosisataa. Pitkänomainen kanalarakennus rajaa tontin takaosaa kuin vanhaan aikaan.

Unto on hyvä kukko, joka pitää rouvistaan huolen. Kirjava Unto ja mustat kanat ovat maatiaisia, Jussilan kantaa. Kuva:  Tiina Martin.

Paljoa muuta perinteistä Päivin ja Jukan puutarhassa ei sitten olekaan. Kun he vuonna 2011 ostivat talonsa, oli vanhasta puutarhasta jäljellä vain rippeet. Hedelmätarhassa kasvoi muutamia 1950-luvun lopussa istutettuja omena- ja kriikunapuita, ja talon ympärillä kukki valkoisia narsisseja. Pihalla oli lisäksi yksi alkuperäinen pioni sekä oikein hyvä raparperi. Kun Päivi ja Jukka saivat haltuunsa talon, jonka 1600 neliön kokoisella tontilla riitti tilaa kanalan lisäksi oikealle puutarhalle, he liittyivät oitis Jyväskylän Puutarhaseuraan. Aiempaa kokemusta puutarhanhoidosta pariskunnalla ei ollut. Seuran puutarhakäynneiltä ja taimienvaihtopäiviltä tarttuikin palava innostus puutarha-asioihin. ”Siellä on vähän sellaista, voisko sanoa positiivista kateutta. Että ’tolla on kiva, mäkin haluan tollasen’”, Päivi kuvailee.

Vanha omenapuu kukkii. Kuva:  Tiina Martin.

Päivi ja Jukka alkoivat rakentaa pihaansa kesällä 2013.  Siitä pitäen puutarhaa on tehty eri puolilta samanaikaisesti, ilman tarkkaa suunnitelmaa. Päivin mielestä puutarha on ennen kaikkea itsensä toteuttamisen ja kokeilujen kohde. ”Jos haluais kauniin puutarhan, niin ei kannattais tehdä niin hölmösti kuin minä!” Päiville työn optimointi ja puutarhan helppohoitoisuus eivät kuitenkaan ole itseisarvoja. ”Sit voidaan tehdä aika hullujakin hommia”, hän pohtii. Tekeminen itsessään – prosessi – on tärkeintä. ”Ja sitten kun saa jotain kivaa aikaan, niin se on tietysti palkitsevaa.” 

Päivi istuttaa mielellään paljon samaa lajia yhteen paikkaan, ja rajaa istutukset voimakkaasti esimerkiksi metallireunuksilla. Tiheästi kasvavien kasvien joukossa eivät viihdy rikkaruohot, joten kitkeminenkin on vähäistä. Yksi Päivin suosikkikasveista on punaväriminttu, joka on omassa penkissään levinnyt runsaaksi pehkoksi. Se on alkujaan Puutarhaseuran taimienvaihdosta, kuten monet muutkin Päivin ja Jukan puutarhan kasveista, etenkin vanhemmista lajeista. Päivi on myös ostellut paljon kasveja, mutta monet niistä ovat kadonneet puutarhasta. ”Olen aika hyvä tappamaan kasveja myös. Mutta sitten ne ei ole mun lajeja.”

Päivin suosikki punaväriminttu on voimakkaasti leviävänä kasvina rajattava kunnolla. Kuva Pekka Helin, Keski-Suomen museo.

Päivi suosii yhdestä lajista tehtyjä laajoja istutuksia. Konnantatar kukassa heinäkuussa 2017. Kuva:  Tiina Martin.

Eri lajeja sekaisin rönsyilevä cottage garden olisi Päiville kauhistus. ”En osaisi päättää, mitä sieltä pitää kitkeä. Selkeät rajaukset ja suuret ryhmät on helppoja”, hän toteaa. Päivi vaalii puutarhassaan myös mieleisiään luonnonkasveja, mutta nekään eivät rehota miten sattuu. Ojakärsämö kasvaa säntillisesti kaarevassa penkissä talon seinustalla, ja tontin laidalla viihtyvien niittyleinikkien seasta Päivi kitkee muita rikkaruohoja pois. Ohdakkeita, joita hän on nähnyt Englannissa myytävän puutarhaliikkeissä, on rajattu kivillä pyöreään penkkiin. ”Se on tosi helppo ja hyvä puutarhakasvi, kun siihen laittaa juuriesteen.”

Päivin ja Jukan muuttaessa taloon, oli tontilla lehtokotiloita niin paljon, että puutarhaviljely oli aluksi mahdotonta. Nyt kotilot ovat lähes kokonaan hävinneet systemaattisen ja sinnikkään torjunnan myötä. Päivi suosittelee reagoimaan heti, kun ensimmäiset lämpimät kelit ja sateet tulevat alkukesällä. Kun kerää kotilot silloin tarkasti, pääsee koko kesän helpolla. Päivin ja Jukan puutarhassa eivät leviä myöskään voikukat. Päivi on poistanut ne perusteellisesti, juuria myöten talikkoa apunaan käyttäen.

Luova pariskunta haluaa keskittyä puutarhassaan kokeiluihin ja rakentamiseen, eikä käyttää aikaansa esimerkiksi ruohonleikkuuseen. ”Mä inhoon sitä ruohonleikkurin nykimistä. Ruohonleikkaaminen on niin tyhmää hommaa”, Päivi sanoo. Niinpä robotti hoitaakin työn heidän puutarhassaan. ”Se on ihan ehdoton.” Kitkemisestä Päivi sitä vastoin pitää, koska siinä hän näkee työnsä konkreettisen tuloksen – toisin kuin opettajan työssään.

Mörri-koiralla on oma projektinsa meneillään. Kuva:  Tiina Martin.

Monet puutarhan kasveista ovat vaihtaneet sijaintiaan useaan otteeseen. Esimerkiksi grillikatoksen seinustalla kiipeävä kiinanlaikkuköynnös on nyt neljännessä paikassaan. ”Kyllähän sellasella tietyllä puutarhasuunnittelulla säästäis turhaa työtä”, Päivi miettii. ”Mutta jotenkin se ei niin ku kuulu… ei olis mitään kivaa, jos sä vaan ottasit jonkun suunnitelman.”  Hän pitääkin puutarhaa eräänlaisena luomiskertomuksena. ”Asuntomessualueet on suunniteltu. Mut tää on niin ku luomiskertomus. Jos kasvit on istutettu väärään paikkaan tai ne kasvaa liian tiheessä, ni sit ne siirretään. Monta kertaa. Että se niin ku muotoutuu ajan kanssa.” Kasvien lisäksi Päivin ja Jukan puutarhassa on paljon esineitä. Eri puolille pihapiiriä on sijoiteltu muun muassa kukko- ja kanafiguureja sekä luonnonmateriaaleista tehtyä taidetta. ”Lopetin Kotipuutarha-lehden tilauksenkin, kun siinä oli vaan kasveja”, Päivi toteaa.

Päivin ja Jukan puutarhassa puuhataan jatkuvasti. Päivi pitää luomisprosessia lopputulosta tärkeämpänä. Kuva:  Pekka Helin, Keski-Suomen museo.

Puutarhan pöllöt. Kuva:  Tiina Martin.

Päivin mielestä heidän puutarhansa muistuttaa vähän maatalon pihaa: on kanalaa, ”kissalaa”, kasvihuonetta, vajaa ja sammakkolampea. Koira päivystää ohikulkijoita Jukan tekemistä rautaporteista. Puutarhassa on meneillään jatkuvasti monta projektia samaan aikaan, ja aina on ruukuissa taimia, jotka odottavat istuttamistaan.

Yhteisöllisellä alueella ollaan naapureitten kanssa paljon tekemisissä. Päivi ja Jukka pitävät kovasti Tuohimutkasta asuinalueena, ja viihtyvät kotonaan ja puutarhassaan. Pariskunnan motto onkin: ”Miksi matkustaa, jos voi olla kotona? Miksi mennä ulkomaille, jos voi mennä pihalle?”

Mörri tähyää tielle Jukan tekemästä portista. Kuva:  Tiina Martin.

Mörri tutkii sammakkolampea. Rantakivellä istuva puutarhatonttu on peräisin 1960-luvulta. Kuva:  Tiina Martin.

Kirjoittanut Tiina Martin