Muistojen Akkala
Puutarhamainen, väljästi rakennettu Akkalan omakotitaloalue sijaitsi peltojen keskellä vanhan Vaajakoskentien ja Jyväsjärven välisellä alueella Jyväsjärven rannassa. Jyväskyläläiset saattavat muistaa alueen vuonna 1958 avatun Koivurannan tanssilavan sijaintipaikkana. Jyväskyläläinen eläkkeellä oleva rakennusinsinööri Raimo Lehti on muistellut kiinnostavasti lapsuuttaan Halssilan Akkalassa. Muistelmatekstejä on julkaistu vuonna 2011 sekä ”Kuokkasessa”
että ”Suur-Halssilassa.” Raimon kirjoituksesta on helppo tunnistaa oma Akkalan 1950–60-lukujen kasvuympäristö.
Kuvassa Akkalan alue ja Koivurannan tanssilava (vasemmalla). Taustalla on ”Akkalan suora.” (Kuva: Seija Ilmoniemi / Suomen Ilmakuva Oy, 28.8.1963.).
Akkalan alueella oli kaksi tietä, Akkalantie ja Ukkolantie. Kutsuimme alueita Akkalaksi ja Ukkolaksi sen mukaan, kumman tien varrella asuttiin. Taloja oli kaikkiaan 11. Jokaisen talon pihapiirissä oli joko hyötypuutarha tai hyöty- ja kukkatarha. Yksi taloista oli kolmikerroksinen vuokratalo, Mannisen talo, jossa asui useita lapsiperheitä. Alueella asunut Raimo Lehti on muistellut hauskan tarinan Mannisen talon marjapensaiden ”hyötykäytöstä.” Pensaat kuuluivat tietysti talon omistajalle, mutta sato taisi mennä meidän alueella asuvien lasten suihin. Mannisen talon pihapiiri ja sen ympäristö olivat yksi lasten suosituimmista kokoontumispaikoista,
Akkalan yhteisö oli tiivis ja kaikki tunsivat toisensa. Asuttiin pussinperällä – ei oikein Halssilassa eikä Jyskässäkään. Siinä välissä. Lähimmät palvelut, kuten kaupat, olivat Halssilanmäellä. Maitoa haettiin Rauhalahden navetasta omalla maitokannulla. Hyötypuutarhoista kerättiin 1950–60-luvuilla makoisa sato ruokapöytään. Todellista lähiruokaa. Kasvi- ja kukkamaat tarvitsivat vettä, ja sadevesi otettiinkin tarkasti talteen. Meillä oli suuri kasvimaa ja paljon kukkia. Kasteluvettä haettiin usein myös Jyväsjärvestä isolla maitotonkalla kottikärryjä apuna käyttäen. Juomaveden Akkalan asukkaat hakivat Mannisen talon pihassa sijainneesta kunnan kaivosta.
Akkalan pihapiireihin ja puutarhoihin liittyy lukuisia kiinnostavia ja tallentamisen arvoisia tarinoita. Ne ovat tärkeitä, koska tästä uudelleenrakennetusta osasta Jyväskylää on vain vähän tallennettua tietoa. Ja tarinankertojatkin ovat jo varttuneessa iässä.
Koko Akkalan omakotitaloalue ”muutti muotoansa” – siitä myöhemmin. Hävinneet puutarhat ja pihapiirit piirtyivät mieleen muistoina ja aistimuksina.
Akkalantie 7:n puutarha – sorsien puutarha
Akkalassa asuneella Korpelan perheellä oli oma kaivo ja heidän puutarhansa levittäytyi kauniiksi sisäpihaksi kaivon ja sisemmällä pihaa olleen valkoisen puutarhakeinun ympärille. Omena- ja luumupuiden keväinen kukkameri lupasi hyvää satoa. Puna- ja mustaherukoista sekä karviaisista valmistettiin mehut ja hillot. Niitä säilytettiin maakellarissa. Talven perunat nostettiin omasta ja lisäksi vuokratusta perunapellosta.
Korpelan puutarhasta mieleenpainuvin ja kaunein muisto oli upea, tuoksuva syreenimaja! Sellaista en ollut nähnyt missään. Siellä juotiin kesäkahveja ja lapset saivat talon oman puutarhasadon kotitekoisia mehuja
Kukkia ja sorsia Korpelan puutarhassa. Kuva on Korpelan perhealbumista.
Anjalinien puutarha Ukkolantie 6.ssa
Vanhempani viihtyivät puutarhatöissä. Isäni oppi puutarhanhoitoa ollessaan eteläsuomalaisen kartanon puutarhurilla apupoikana ajatuksenaan suuntautua puutarhurin ammattiin. Sittemmin urasuunnitelmat muuttuivat, mutta nuorena saadut opit ja oma puutarha antoivat vapauden kasvattaa ja kokeilla. Isää kiinnostivat sekä uudet että vanhat omenalajikkeet. Tontillamme kasvoi aikaisemmin asuneen perheen istuttamien perinteisten omenalajikkeiden lisäksi useita uusia tulokkaita. Lisäksi puutarhaan istutettiin luumupuita, kirsikkapuu ja päärynäpuu.
Joltakin onkireissultaan isä toi pienen tammen taimen, joka kyllä kasvoi hitaasti, mutta kasvoi kuitenkin. Omenapuiden katveessa oli mansikkamaa. Perennat ja kesäkukat oli valittu niin, että kukkaloistoa oli koko kesäksi: vuohenjuuret, narsissit, tulppaanit, tuoksuherneet, leijonankidat, kullerot, orvokit, kehäkukat. Ja upeat jaloruusut!
Anjalinin talo Ukkolantie 6:ssa 1960-luvulla. Kuva: Cees Wille.
Lapsenlapsi istuttaa perunaa Anjalinien puutarhassa. Kuva: Seija Ilmoniemi
Talon emännän Hilkka Anjalinin seurana puutarhassa olivat lapset Seija, Ritva ja Toivo. Lapsena niin oman kuin ympäröivien puutarhojen tuotteet ja kauneus – omenat, marjat, perunat, kukat – olivat luonnollinen osa arkea. Vasta myöhemmin on ymmärtänyt pihapiirin ja koko Akkalan merkityksen asukkaille. Aikuisille puutarhat tarjosivat vastapainoa arkiseen työhön, ja lapsille Akkala oli virikkeellinen kasvuympäristö.
Puutarhatarina muuttaa muotoaan
Akkalan puutarhaidyllillä oli arkinen päätös: vuonna 1980 Jyväskylän kaupungin valtuustossa päätettiin alueen alasajosta. Paikalle rakennettiin Rauhalahden turvevoimala. Talot poltettiin paloharjoituksissa ja asukkaat muuttivat kuka minnekin. Äitini muutti kerrostaloon Jyväskylän keskustan tuntumaan. Kerrostalon pihassa kukkivat nyt kesäisin Ukkolantien muuttokuorman mukana pihasta tuodut päivänliljat ja Valamon ruusu. Isäni jalostamat vadelmat tuottavat nykyään satoa kesämökillämme.
Kesä 2018 yllätti tarjoamalla sykähdyttävän puutarhamuiston. Meitä oli kokoontunut joukko Akkalan 1950–60-lukujen ipanoita, nykyisin siis jo varttunutta väkeä, muistelemaan lapsuuden kasvupaikkoja ja vaihtamaan kuulumisia. Lapsuuden leikkitoverini 60 vuoden takaa kertoi muistelussaan, että kun heidän perheensä oli menossa kylään, tuliaiskukat haettiin usein meiltä, koska äitini antoi niitä mielellään. Kiitos tästä muistosta. Lämmitti mieltä. Samalla se kertoi Akkalan kylän tavasta elää.
Seija Ilmoniemi
Kuvat: Seija Ilmoniemi.
